Lisättyä todellisuutta ja talvipuutarhan ihmeitä Liperissä

Globaalein silmälasein tarkasteltuna ekososiaalinen sivistys on yksi tärkeimmistä asioista, joita voimme tuleville sukupolvillemme opettaa: Miten luonto toimii ja miten se vaikuttaa meihin ihmisiin? Mistä ruoka tulee ja millaisia resursseja sen tuottaminen vaatii? Miten voimme itse vaikuttaa kasvien kasvuun ja toimintaympäristöömme? Miten nämä kysymykset näkyvät päiväkodin toiminnassa ja voisiko teknologiaa hyödyntää kysymysten pohdinnassa? Kysymykset ovat suuria mutta ratkaisut yllättävänkin pieniä ja yksinkertaisia ‒ kurkataanpa ruohonjuuritasolle. 

Liperissä Puolivälin päiväkotiin päätettiin rakentaa talvipuutarha, jossa kasvien kasvua ja sen vaatimia resursseja voitaisiin tutkia vuoden ympäri. Mutta mitä talvipuutarhassa kasvatetaan ja mitä siellä tehdään? Tehtävä annettiin tilan ensisijaisille käyttäjille: lapsille. Suunnittelun välineeksi he saivat 3DBearin AR -sovelluksen (3dbear.io), joka on suunniteltu pedagogisista lähtökohdista käsin sekä varhaiskasvatukseen että perusopetukseen.

Liperi.jpg

Ennen suunnittelutyön aloitusta mallia talvipuutarhaan päätettiin hakea paikallisesta, monia kasvillisuusvyöhykkeitä esittelevästä trooppisesta perhospuutarhasta Botaniasta. Lapset hajaantuivat vapaasti tutkimaan kasvihuonetta aikuisten seuratessa ja havainnoidessa lasten touhuja. Aikuisille tyypilliseen tapaan mieleni teki kertoa lapsille puutarhan kruununjalokivistä ja opettaa, mikä mikin kasvi on ja miten sitä voidaan hyödyntää. Maltoin mieleni. Sen sijaan lapset saivat käyttöönsä tabletit, joilla he saivat ottaa kuvia tärkeiksi ja mielenkiintoisiksi kokemistaan paikoista ja asioista. Perhosten ja Juuso-papukaijan lisäksi kuvissa nousi esille se pieni punainen marja lehtien seassa ja kiviaskelmista tehty polku, joka kiemurteli kasvien lomassa. Ja toden totta! Kun aikuinen laskeutui kyykkyyn ja kurkkasi polun mutkan taakse, huomasi hän itsekin lehtien ja oksien takana odottavan seikkailun, jonne kiviä pitkin hyppelemällä saattoi päästä.

Päiväkotiin palattua vierailu puutarhassa muuttui toiminnaksi: taidealueella askarreltiin perhosia ja niiden elinkiertoa pohdittiin ihmiseen verrattuna, kukkalaudalle laitettiin kasvamaan herneen lisäksi avokadoja ja Juuso-papukaijan linnunaivoituksista keskusteltiin. Puutarhalla nähdyt trooppiset kasvit johdattivat keskustelemaan kasvien lämmöntarpeesta ja sen vaatimasta energiasta. Aamupäivän mittaisesta retkestä oli tullut lapsille yhteinen, eksoottinen ja mielikuvitusta ruokkiva kokemus. Tätä kokemusta oli edesauttamassa lasten omalle tutkimukselle ja mielenkiinnolle tilaa antava aikuinen.

Mutta kuinka siirtää lasten havainnot päiväkodin fyysisiin oppimisympäristöihin ja talvipuutarhaan? Otimme avuksi teknologian ja 3DBear AR -sovelluksen, johon lapset olivat päässeet tutustumaan jo talvella heille järjestetyssä työpajassa. Annoin lapsille tabletit ja istuimme lasten kanssa päiväkodin kotileikkihuoneen lattialle. Aluksi tabletin näytöltä näkyi vain sama huone, joka edessämme aukeni - aivan kuin olisi katsonut kameran linssin läpi. Mutta sitten kuvaan astui lisätty todellisuus. Muutama pyyhkäisy sormella ja kotileikkihuone alkoi muuttua talvipuutarhaksi. Nukkekodin viereen nousi puutarhavaja, sen viereen jättikurpitsa ja tietokonenäyttö. Huoneen poikki kiemurteli askelmapolku. Miten upeasti ja helposti lapset pystyivät visualisoimaan omat ideansa ja ajatuksensa teknologian avulla!

Kevät kului, kesän aurinko alkoi paistaa, lasten suunnitelma toteutua ja talvipuutarhan seinät nousta. Päiväkodin pihalla pystyi jo seuraamaan lasten istuttaman jättikurpitsan kasvua ja kesäkanojen linnunaivoituksia. Talvipuutarhaan tulevia kasvilajeja suunniteltiin ja tiedonetsintää harjoiteltiin tutustumalla puhelimella tomaatin kasvatuskikkoihin. Pian talvipuutarhassa kukoistaisivat jo lasten valitsemat kukat, Botanialta tutut perhoset lepattaisivat aurinkokennoilla moottoroiduilla siivillään ja puutarhavajan seinällä voisi kasvattaa herneitä.

Lisätty todellisuus on antanut jo tähän mennessä paljon mahdollisuuksia tuoda esille lasten tärkeiksi kokemia asioita ja omia havaintoja. Se on muodostunut osallisuuden välineeksi lapsille ja mahdollistanut vielä olemassa olemattoman muuttamisen näkyväksi, tehnyt tiedon etsimisen helpoksi ja hauskaksi. Mutta mitä kaikkea teknologian avulla voitaisiinkaan vielä tutkia: talvipuutarhan lämpötilaa kesän vaihtuessa syksyyn, tomaattien yllä loistavien kasvivalojen energiankulutusta, aurinkopaneelin tuottaman energian määrää… Minkälaisia visioita lapset pystyvätkään luomaan, kun heille tarjotaan siihen oikeat välineet! Vastaukset suuriin kysymyksiin voivat siis löytyä aivan ruohonjuuresta.

Kirjoittajat:

Taru Koskinen Teknologiaa ekosti -projektipäällikkö, Liperi

Maria Muuri Educational Lead 3DBear

Kestävän koulutuksen tärpit tulevaan lukuvuoteen - Tulevaisuuden osallisuutta rakentamassa

3DBear-Teacher-filter.jpg

Elokuun koittaessa koulumaailmassa katse kääntyy tulevaan lukuvuoteen ja mielessä pyörii ideoita, ajatuksia ja suunnitelmia tulevan varalle. Tänä vuonna elokuu on minulle ensimmäinen lähes kahteenkymmeneen vuoteen, jolloin tarkastelen koulua kauempaa kuin oman opettajanpöydän takaa. Etäisyys on tehnyt hyvää ja kirkastanut visiota. Silti mielessä pyörii sama kysymys kuin aiempina vuosina. Millä eväillä lähetän oppilaani maailmalle?

 

Mitä jos tänä lukuvuonna harjoittelisimme erityisesti taitoja, joilla voi osallistua oman ja yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen? Miltä näyttää koulu ja opetus, joka auttaa meitä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa? Tulevaisuutta emme toki voi ennustaa, mutta se ei ole ennalta määrätty ja voimme siihen vaikuttaa. Tulevaisuusajattelu istuu siten hyvin koulumaailmaan. Uskon, että me kaikki allekirjoitamme ajatuksen, että on ensiarvoisen tärkeää sitoutua pohtimaan asioita pitkälle tulevaisuuteen. Tämän päivän koululaiset tulevat kasvamaan ja elämään maailmassa joka poikkeaa siitä, mitä ympärillämme näemme. Tämä toki saattaa hämmentää lapsia ja nuoria, mutta suuremmin se velvoittaa meitä huomioimaan tulevaisuusnäkökulman koulun arjessa.

 

Digitalisaatio ei ole optio vaan ihmiskunnan välttämättömyys. Se on tuonut ja tulee tuomaan merkittäviä muutoksia työelämään. Yhä suurempi osa tulevaisuuden haasteista on yhteyksissä teknologiaan, joten niitä ratkomaan tarvitaan laaja-alaisia osaajia. Tästä näkövinkkelistä katsottuna digitalisaatio ei ole optio myöskään kasvatuksen saralla vaan välttämättömyys koulun arjessa. 3DBearilla haluamme olla rakentamassa tasa-arvoista yhteiskuntaa ja tulevaisuuden osallisuutta lisättyä todellisuutta ja 3d-teknologiaa hyödyntämällä. Digitaidoissa on nimittäin mitä suurimmassa määrin kyse osallisuudesta. Ennakointivalmiutta ja muutoskyvykkyyttä voidaan pitää tulevaisuuslukutaitona. Tähän tulee vielä yhdistää digitaalinen todellisuuslukutaito eli kyky ymmärtää todellisuutta: Mikä on siinä totta tai mikä mahdollisesti lisättyä?

 

3DBearilla kestävän koulutuksen ja tulevaisuuden osallisuuden rakentaminen ohjaa myös pedagogisen sisällön tuottamista. Kestävä koulutus sisältää niin yksilön, yhteisön kuin ympäristön tason. Yksilön tasolla se tarkoittaa, että tarjoamme uusinta teknologiaa hyödyntävän lisätyn todellisuuden ratkaisun (http://3dbear.io/3dbearar), joka mahdollistaa monimutkaisten asioiden ilmaisemisen visuaalisesti, huomioi siten erilaiset oppijat ja toimii erinomaisen vuorovaikutuksen ja osallisuuden välineenä. Yhteisön tasolla se tarkoittaa, että luomme työvälinettä opettajille vastaamaan arjen digihaasteisiin 3d-teknologian osalta. Visionamme on tarjota jokaiselle yhdenvertaiset mahdollisuudet tulevaisuuden taitojen omaksumiseen. Ympäristön tasolla tämä tarkoittaa kaikessa toiminnassa ja opetusmateriaalissa kestävän kehityksen periaatteiden huomioimista. Opettajanmateriaalimme on sähköisessä muodossa ja saatavilla puhelimeen helposti käden ulottuville.

 

Palataanpa kuitenkin takaisin opettajanpöydän äärelle ja koulun arkeen. 3DBearin kolme konkreettista tärppiä kestävään koulutukseen tulevana lukuvuonna ja lisätyn todellisuuden hyödyntämiseen opetuksessa:

  1. Todellisuuslukutaito. Oppilasparit luovat lähiympäristöstä haluamansa lisätyn todellisuuden näkymän. Kuvat jaetaan ja keskustellaan yhdessä. Kuka hoksaa, mikä kuvassa on totta ja mikä lisättyä?

  2. Tunnetaidot. Miltä sinusta tuntui tulla tänään kouluun? Tai miltä sinusta tuntui olla tänään koulussa? Kerro se visuaalisesti lisäämällä tunnehahmo näkymääsi ja jaa se opettajalle. Harjoitusta voidaan tehdä viikoittain.

  3. Kaikki lukemaan: kuvita luettu kirja. Esittele luokalle lukemasi kirja visuaalisessa muodossa luomalla siitä näkymiä lisättyä todellisuutta hyödyntäen.

 

Viisautta ja voimaa tulevaan lukuvuoteen! Kun vauhti alkaa kiihtyä, kysy itseltäsi, mitkä taidot rakentavat tulevaisuuden osallisuutta. Siten, että lapsi tai nuori voi Maria Jotunin sanoin “ terveenä ja väkevänä täyttää tulevan paikkansa ja löytää itsensä”.

 

Maria Muuri

Education Lead 3DBear

Innostusta, ideoita ja ihailua - Kokemuksia USAn kouluista

Luokkahuone Long Islandilla on täynnä 5. luokan oppilaita. Seinällä on runsaasti oppimiseen ja työskentelyyn kannustavia tekstejä ja ohjeita. Oppilaiden työt ovat näyttävästi esillä vitriineissä ja seinillä. Opettajasta huokuu innokkuus esitellessään meitä luokalleen, tämä oppimisen ilo tarttuu myös oppilaisiin. Tänään teillä on mahdollisuus päästä käyttämään 3DBearin lisätyn todellisuuden sovellusta ja näyttämään, mitä olemme historian projektissamme inkoista oppineet.

  Kuvia luokkien seiniltä Long Islandilla

Kuvia luokkien seiniltä Long Islandilla

US-Rules-for-iPad.jpg

Ennen oppitunnin alkua juttellen opettajan kanssa. Kerron, että 3DBear AR-sovellus on kehitetty yhdessä suomalaisten opettajien ja oppilaiden kanssa opetussuunnitelmaa tukevaksi työvälineeksi kaikille oppijoille. Kuultuaan tämän opettaja toivoo, että luokassa työskennellään tänään suomalaisella tavalla. Oppilaat eivät ole tottuneet liikkumaan tabletit kädessä, jalkautumaan eri puolille koulua oppimaan ja muodostamaan ryhmiä siten, että erilaiset oppijat työskentelevät yhdessä. Erilaista on myös se, että ryhmät asettavat työskentelylleen tavoitteet, yleensä sen tekee opettaja.

Kevään aikana on ollut etuoikeutettua vierailla suomalaisena opettajana yhdysvaltalaisissa koulussa. Vastaanotto on ollut innostunutta ja ihailevaakin. Tavallaan sen jo etukäteen tiesi, mutta silti kokemus yllätti. Suomalaista koulutusta ja suomalaisen opettajan ammattitaitoa arvostetaan Atlantin toisella puolella. Siitä halutaan ottaa mallia ja oppia uutta. Sikäläiset opettajat haluavat kuulla, miten uutta teknologiaa ja lisättyä todellisuutta hyödynnetään opetuksessa. Yhtä lailla halutaan kuulla eriyttämisestä, joustavasta ryhmittelystä, arvioinnista ja suomalaisesta koulujärjestelmästä. Miten oppilasta arvioidaan Suomessa? Miten eri äidinkieltä puhuvat lapset ja nuoret pystyvät parhaalla mahdollisella tavalla oppimaan? Miten pariopettajuus ja vertaisarviointi toimivat?

Keskustelut opettajien kanssa ovat olleet mielenkiintoisia ja rohkaisevia. Ammattitaidon jakaminen ohjaa jäsentämään omaa osaamistaan ja näkemään sen vahvuudet. Oppituntien seuraaminen ulkomailla kirkastaa suomalaisen pedagogiikan ainutlaatuisuuden ymmärrystä. Missä muualla puhutaan kaikkien oppiaineiden yhteydessä oppimaan oppimisesta, arjen taidoista, kulttuurisesta osaamisesta, työelämätaidoista, vaikuttamisesta tai muista laaja-alaisen osaamisen taidoista? Missä muualla voisin kuulla laaja-alaisen osaamisen yhteydessä kommentin I love it!

  Oppilaita tutustumassa 3DBearin lisätyn todellisuuden sovellukseen Long Islandilla.

Oppilaita tutustumassa 3DBearin lisätyn todellisuuden sovellukseen Long Islandilla.

Kutkuttavan lupaavaa - lisätty todellisuus eli Augmented Reality (AR) ja paikkatieto opetuksessa

Kyllästyttääkö todellisuus ympärilläsi? Miltä sinä haluaisit koulusi tai luokkahuoneesi näyttävän? Kaipaatko kouluun pelillisyyttä, piristystä ja tai tyylikästä tilankäyttöä? Entä jos oppilaat pystyisivät projektin päätteeksi visualisoimaan 3d-teknologian avulla osaamisensa? Tai kertomaan tarinaa visuaalisesti lisätyssä todellisuudessa? Luomaan ja muokkaamaan todentuntuisia näkymiä menneisyyteen ja visioita tulevaan. Tuomaan näkemyksensä Seitsemästä veljeksestä nykypäivään ja kauppatorille.

Lisätty todellisuus eli AR tarkoittaa, että silmiemme eteen tuodaan digitaalisia elementtejä erilaisten sovellusten kautta. Se siis tuo jotain lisää ympäröivän fyysisen maailman päälle korvaamatta kuitenkaan kaikkea ympärillä näkyvää. Siinä piileekin juuri sen arvo, niin opetuksessa kuin arkielämässäkin. Tämä lisä voi olla todellisuutta täydentävää tietoa, käyttöohje, todellisuudesta irrallinen esine tai hauska hahmo,  joka lisätään näkökenttään. Esimerkiksi kadulla kävellessä kännykän näyttö tai virtuaalilasit tuovat käyttäjälle tietoa esimerkiksi bussiaikatauluista, päivän säästä tai paikan historiasta.

  Esimerkkinä 3DBear AR linnahaaste.

Esimerkkinä 3DBear AR linnahaaste.

Elämme kutkuttavan lupaa aikaa. Tulevaisuus on jo täällä ja luokkahuoneissamme. AR tuo laajennetun digitaalisen sisällön ympäröivän maailman päälle muuttaen maailmaa, opetusta ja  tapaamme kommunikoida toistemme kanssa. Koulussa se tarkoittaa sitä, että voimme yhdistää fyysistä maailmaa, digitaalisia elementtejä ja löytää näin täysin erilaisia tapoja oppia ja osoittaa osaamista. Etsimme jatkuvasti uusia mahdollisia tapoja, miten lisättyä todellisuutta ja esimerkiksi paikkatietoa, kasvojen tunnistusta ja 3d-skannausta pystytään hyödyntämään opetuksessa. Tästä kovaa vauhtia tulossa maailmalla koulutuksen seuraava megatrendi.

Näihin ajatuksiimme ja lisättyyn todellisuuten opetuksessa voi käydä tutustumassa esityksessämme, johon on koottu laajasti esimerkkejä luokkahuoneesta, kuvia ja videoita. Esitystä saa vapaasti jakaa eteenpäin.

Muista hyvistä resursseista mainittakoon, että tieto- ja viestintätekniikan asiantuntija Matleena Laakso on julkaissut kattavan esityksen lisätyn todellisuuden opetuskäytöstä.

Kuvittele tulevaisuus ja sen rinnalle toinen todellisuus, johon oppijat eri puolilla maailmaa ovat rakentaneet erilaisia 3d-maailmoja, tehtäviä ja omia  seikkailujaan! Kun saavut Helsingin Tuomiokirkolle tai Pariisin Notre Dame:lle voit kännykän näytöllä nähdä muiden kyseiseen paikkaan suunnitteleman sisällön. Olipa se sitten paikkaan liittyvä tunne, opasteksti, mieleenpainuva muisto tai historiallinen tosiasia.

3DBearin visio on mahdollistaa tämä kaikkialla maailmassa. Yhdistämällä 3D-mallinnuksen ja lisätyn todellisuuden paikkatietoon luomme tulevaisuuden osaajia ja rakennamme tämän päivän koululaisille jo nyt huomisen osallisuutta. Olisiko aika puhua samaa teknologian kieltä kuin oppilaat jo käyttävät?

AR och 3D-printning i skola

3DBear har deltagit i Utbildningsstyrelsens projekt i Grankulla om att involvera eleverna i utvecklingen av omgivningen med 3D-skrivning och förstärkt realitet (AR). Du kan läsa mera om projektet nedan.

AR ja 3D-tulostus koulussa

3DBear on ollut mukana Opetushallituksen hankkeessa Kauniaisissa, jossa oppilaita osallistetaan oman ympäristön kehittämiseen 3D-tulostuksen ja lisätyn todellisuuden (AR) avulla. Katso hankkeen kuulumiset täällä.

Tiedote 29.9.2016: 3DBear keräsi enkelirahoitusta

3D-tulostusta pelillistävä 3DBear Oy keräsi 120 keur pääomasijoituksen. 

 

Yritykseen sijoittivat Spinverse Group (Pekka ja Laura Koponen), brittiläinen enkelisijoittaja Glyn Eggar, SSH:n hallituksen puheenjohtaja ja Cargotecin hallituksen jäsen Kaisa Olkkonen, Tekesin entinen pääjohtaja Veli-Pekka Saarnivaara sekä Tiedon strategisen markkinoinnin johtaja Raghunath Koduvayur.

 

"Me tuomme 3D-tulostuksen osaksi jokaisen arkea kotona ja koulussa", toteaa 3DBearin toimitusjohtaja Kristo Lehtonen. 3DBear kehittää tabletilta tai kännykältä toimivaa peliä, jonka avulla kuka tahansa osaa 3D-tulostaa. "Peli ottaa huomioon myös uuden opetussuunnitelman vaateet ja se on täynnä pedagogista sisältöä", kommentoi Lehtonen. 3DBear kuuluu opetusteknologian xEdu - kiihdyttämöohjelmaan.

 

"Sijoitamme 3DBeariin koska tuote on mielenkiintoinen ja markkinatarve on ilmeinen. Sen lisäksi kasassa on huipputiimi, joka tulee tekemään kansainvälisesti tunnetun menestystarinan", sanoo Laura Koponen, Spinverse Innovation Managementin toimitusjohtaja. 

 

Kristo Lehtonen toimi aikaisemmin ministeri Anne Bernerin erityisavustajana ja sitä ennen Nokialla ja NSN:ssä erilaisissa johtotehtävissä, Jussi Kajala on vastannut Tekesillä Admani-hankkeessa 3D-tulostusliiketoiminnan kehittämisestä Suomessa, Pekka Salokannel oli mukana edellisessä suomalaisessa 3D-tulostusmenestystarinassa Tinkercadissa ja Olli Niskanen on huippu-unitykoodaaja, joka työskenteli aemmin Futuricella.

 

”Esittelemme tuotettamme Slushissa, sitä ennen kehitämme sitä yhdessä maailman parhaan opetusjärjestelmän eli suomalaisten koulujen opettajien ja oppilaiden kanssa", toteaa Lehtonen. 3DBear:lla on käynnissä useita pilotteja pääkaupunkiseudun progressiivisten koulujen kanssa. 

 

Lisätietoja:

 

Kristo Lehtonen, 3DBear Oy:n toimitusjohtaja, +358 40 8032638www.3dbear.fi